Mun Manse

Reiskahöntsyt tulevat taas!

En ole kaksinen ennustaja, mutta uskallan arvata seuraavaa: tulevana lauantaina kellon lyödessä kaksitoista, kajauttaa palomiesten kuoro ilmoille niin uljaan tervetuliaislaulun, että jokainen Koulukadun tekojäälle saapunut höntsääjä tietää, että nyt ollaan Tampereella nääs.

Reiskahöntsyt tulevat taas!

En ole kaksinen ennustaja, mutta uskallan arvata seuraavaa: tulevana lauantaina kellon lyödessä kaksitoista, kajauttaa palomiesten kuoro ilmoille niin uljaan tervetuliaislaulun, että jokainen Koulukadun tekojäälle saapunut höntsääjä tietää, että nyt ollaan Tampereella nääs. Tämän jälkeen Matti Pitko avaa Reiskahöntsyt samoilla sanoilla, kuin aina aiemminkin ja Hopa Holli kertoo päivän parhaat jutut. Lopuksi palomiesten kuoro sinetöi juhlallisen hetken tulkitsemalla Finlandian, samalla kun joku yleisössä taitaa vähän pyyhkäistä silmäkulmiansa.

Tamperelainen tietokirjailija ja pitkänlinjan toimittaja Jari Niemelä sai vuosia sitten idean yhdistää paikallisten suosimat pihapelit, lämpöiset kotitohvelit, sekä Hannu Hyttisen kirjaamat höntsysäännöt. Kymmenisen vuotta sitten legendaarisen Koulukadun kentällä pelattu tossupallopeli osoittautui jo ensiyrittämältä niin hauskaksi ideaksi, että jo seuraavana keväänä Reiskahöntsyä pelattiin kokonaisen turnauksen verran. Edesmenneen ystävämme idea on jäänyt osaksi tamperelaista perinnettä ja tulevana viikonloppuna Reinohöntsyt järjestetään jo yhdeksännen kerran.

Niemelä ja Hyttinen esittävät aikanaan höntsyjen filosofiaa sanoen: ”Tamperelaisiin perinnelajeihin lukeutuva höntsy on lonkalta vedetty pelitapahtuma. Nöösipojat ja pikkukillit ovat jo ajan sivun höntsänneet kaduilla ja puistoissa, jos ei lähistöltä satu löytymään kaukaloa.”

Reinohöntsyn perusajatus on yksinkertainen: pelaajalla tulee olla kypärä, maila, pelipaita, sekä virallisiksi pelikengiksi lukeutuvat Reino-tohvelit. Mukavassa pallopelissä otetaan kaverista mittaa legendaarisissa maisemissa, Koulukadun kaukalossa. Perinteikäs tekojäärata on Suomessa ensimmäinen laatuaan ja peräisin jo 1950-luvulta.

Tänäkin vuonna kentällä nähdään nimekkäitä joukkueita, aina Santamontusta Ikurin Turbiiniin ja Tahmelan Vesaan. Paikalliseen tyyliin ovat tietenkin myös niin Tapparan, kuin Ilveksenkin omat kannattajajoukkueet edustettuina.
Yli kolmensadan höntsääjän joukosta löytyy eri urheilulajien tuttuja ammattilaisia, sekä liikunnallisia amatöörejä. Lajin luonteen mukaisesti kisa tulee ottaa vastaan pilke silmäkulmassa ja kanssapelaajia arvostaen.

Vuosittaiset Reinohöntsyt ovat tuoneet elämääni paljon iloa. Mukavien muistojen ja uusien ystävien lisäksi olen saanut luvan kanssa myös kertoa olleeni entinen maailmanmestaruusottelija.
Ulkopaikkakuntalaisten epäilyksiin lajin turvallisuudesta, olen saanut vastata, ettei tohveleilla pelattava laji ole epäilyksistä huolimatta kovinkaan vaarallinen. Reiskahöntsyjen tiettävästi ainoa loukkaantuminen tapahtui muutamia vuosia sitten, jolloin allekirjoittaneen nilkka nyrjähti katsomossa, innostuessani kannustamaan liian suurieleisesti.

Pieni loukkaantuminen ei ole estänyt osallistumistani myöhempiin kisoihin. Tänä vuonna pelaan Matti Pellonpään tyyliä mukaillen Radio Funin näennäispuolustajana.

Reinohöntsyt ovat iloinen koko perheen tapahtuma, jonka perusluonteeseen kuuluu hyväntekeväisyys. Tänä vuonna tapahtuman järjestää Ilves Ry ja kaikki turnauksen tuotot lahjoitetaan HOPA-rahastoon, jonka tehtävänä on tukea jalkapallojunioreita. Ensisijaisia tuen saajia ovat taloudellista apua tarvitsevat ja eteenpäin pyrkivät junioriurheilijat.

Pallo tipahtaa jäähän lauantaina kello 10:00 ja juhlalliset avajaiset käynnistetään tasan kello 12.

Tule siis sinäkin kannustamaan omia suosikkejasi ja katsomaan, kuka tänä vuonna lunastaa himoitun maailmanmestarin maljan niin miesten kuin naisten sarjoissa.

Taktiikoita on monenlaisia, mutta erään toimivimmista ohjeista on antanut Santamontun veteraani, Reiskahöntsyn maailmanmestari ja Tampereenkiälen suurtaitaja Hönttä, joka tiivisti menestysreseptin kolmeen sanaan:

Pirä, pura ja verä.

 

Mun Manse 14.3.

Keskustelu 14.3.