Mun Manse

Kannattaako 95-elokuva katsoa?

Ajatus maailmanmestaruusvuoden taltioimisesta elokuvaksi tuntui aluksi niin hölmöltä, etten uskonut katsovani elokuvaa edes huumorimielessä. Kuten joskus käy, tuli mielipiteeni kuitenkin muuttumaan.

Kannattaako 95-elokuva katsoa?

Ajatus maailmanmestaruusvuoden taltioimisesta elokuvaksi tuntui aluksi niin hölmöltä, etten uskonut katsovani elokuvaa edes huumorimielessä. Kuten joskus käy, tuli mielipiteeni kuitenkin muuttumaan.

Näin elokuvan trailerin ollessani ulkomailla ja jostakin syystä nuo ruudulla liehuneet Suomen liput saivat minut hieman liikuttuneeksi. Toisinaan suomalaisen identiteettimme syvin olemus palautuu mieleemme vasta ollessamme muualla.

Vuonna 95 voitettu maailmanmestaruus on kiistatta yksi suurimmista kansallisylpeyksistämme. 90-luvun alun lama oli runnellut paitsi kotimaista taloutta ja työllisyyttä, myös koko maamme kulttuuria, politiikkaa ja yleistä ilmapiiriä.

Ruotsissa pelatun maailmanmestaruusottelun yllättävä lopputulos osoittautui kuitenkin koko kansaa yhdistäväksi ryhtiliikkeeksi, jonka seurauksia voimme katsella hyvillä mielin. Aiemmin vakavamielisenä toteutunut nationalismi muuttui yhtäkkiä iloiseksi ja yhteisölliseksi kansanjuhlaksi, joka sai suomalaiset halaamaan tuntematonta vierustoveria. Ja vaikkei asioiden varsinaista yhteyttä ole voitu tutkimuksilla osoittaa, pitää moni todennäköisenä, että mestaruusvuotta seurannut työllistyminen, avioerojen lasku ja solmittujen avioliittojen kasvu olisi seurausta tästä uudenlaisesta yhteisöllisyydestä ja itsevarmuudesta.

Siinä missä kuulento rakensi amerikkalaista identiteettiä, oli MM 95 meidän Apollomme.

Me suomalaiset vaalimme kansallistarinoitamme ja siksi onkin vain luontevaa, että mestaruusvuoden kertomuksiin palataan säännöllisin väliajoin. Ajatus kokonaisesta elokuvasta tuntui kuitenkin suuruudenhullulta – siitäkin huolimatta, että muun muassa amerikkalaiset ovat dramatisoineet useita urheilumestaruuksiansa elokuviksi ja kirjoiksi.

Aleksi Mäkelän ohjaama 95 osoittautui kaikessa suurieleisyydessään kuitenkin hyvin inhimilliseksi. Itse mestaruusjoukkue valmentajineen jää lopulta sivuosaan, tarinan kulkiessa ennemminkin ottelua katsoneiden suomalaisten ympärillä. Ja hyvä niin – loppujen lopuksi mestaruuden jättämä muistojälki on juuri niin suuri, kuin kansan siitä kertomat kertomukset.

Vaikka mestaruusottelun ympärille käsikirjoitettuja tarinoita ja henkilöhahmoja on pidetty korneina, näyttäytyivät ne minun silmissäni ennemminkin sympaattisina. Toisinaan tarinoiden on syytäkin olla hieman liioiteltuja ja huvittavia. Siitähän menneiden muistelemisessa on kyse.

95-elokuvan suurin onnistuminen on mielestäni juuri sen hölmö ja vaatimaton käsikirjoitus. Siinä missä Amerikan-serkkumme muistelevat onnistumisiansa jylhien ja dramaattisten sankarielokuvien myötä, ollaan tässä elokuvassa pysytty uskollisena sille maanläheiselle kotikutoisuudelle, josta identiteettimme rakentuu. Vaikka tarinassa on dramatiikkaa, rakentuu sen kerrokset hyvin inhimillisten ja koomisten sankarihahmojen ympärille. Suomi-laseissa ruotsinlaivalle päättäväisenä marssiva, juntiksi parjattu ja väärinymmärretty nuorukainen on yksi elokuvan humoristisimmista ja tärkeimmistä oivalluksista.

Vaikka itse mestaruusjoukkue jää vähemmälle huomiolle, on myös pelaajien seuraaminen miellyttävää. Monet uudet kasvot tuovat mukanansa tärkeää omistautumista ja onnistumisen halua. Se, että joukkueen näyttelijöitä haettiin yhteishaulla osoittautui nappivalinnaksi – näyttelijät ovat rentoja ja vaatimattomia – välittömiä, kuten alkuperäisen joukkueen pelaajatkin tuntuivat olevan. Vaikka suomalainen olisi maailman paras, katselee hän aina hieman varpaankärkiänsä siitä puhuttaessa.

Elokuvan onnistumisiin mainittakoon myös alkuperäisten videokuvien ja ääniraitojen hyödyntäminen. Antero Mertarannan selostuksesta on tullut osa kansakuntamme kollektiivista äänimuistia, eikä pieneltä liikutukselta voi tälläkään kertaa välttyä.

Kokonaisuutena 95-elokuva on varsin viihdyttävä ja hauska. Elokuvaan mahtuu iso nippu hyviä näyttelijäsuorituksia, onnistuneita biisivalintoja ja innostuneita nuoria.

Tämä elokuva kannattaa katsoa, sillä elämään sattuneiden murheiden ja haasteiden rinnalla me tarvitsemme niitä tarinoita, jotka saavat meidät muistamaan, ettemme me koskaan ole täysin yksin.

Me kaikki olemme osa tätä joukkuetta.
 

Mun Manse 3.1.

Keskustelu 3.1.