Mun Manse

Totuus löytyy Pulterista

Rakkauteni Pispalaan ei liene salaisuus. Idyllisen kapeat kadut, lehtien täyttämät puut ja ylväät harjumaisemat luovat jo itsessään puitteet kaikelle sille, mitä kaltaiseni ihminen kaipaa. Se, että Pispalasta saa kaiken tämän lisäksi Tampereen parasta ruokaa on vain ihana, onnekas lisä. Ystävät, on tullut aika kertoa teille Pispalan Pulterista.

Totuus löytyy Pulterista

Rakkauteni Pispalaan ei liene salaisuus. Idyllisen kapeat kadut, lehtien täyttämät puut ja ylväät harjumaisemat luovat jo itsessään puitteet kaikelle sille, mitä kaltaiseni ihminen kaipaa. Se, että Pispalasta saa kaiken tämän lisäksi Tampereen parasta ruokaa on vain ihana, onnekas lisä. Ystävät, on tullut aika kertoa teille Pispalan Pulterista.

Pulteri perustettiin alkujaan Alkon kokeiluravintolaksi. Vuonna 1968 auennut ravintola oli maan ensimmäinen kaupunginosa-ravintola, joka houkutteli kuitenkin huomaansa myös muualta tulleita asiakkaita. Kun katsoo ympärilleen, ymmärtää miksi. Pispalan Pulteri pitää sisällään koko elämänmittaisen tunneskaalan – ilosta suruun, yksinäisyydestä yhdessäoloon. Elämä tuntuu olevan läsnä näiden puupenkkien vierellä. Eräs koskettavimmista tarinoista kertoo Matti Pellonpäätä kuljettaneen ruumisauton pysähtyneen Pulterin eteen, Kaurismäen veljesten poiketessa muistamaan ystäväänsä ryypyllä.

Vierailin viikon aikana Pulterissa kolmesti, todistaakseni teille seuraavan seikan: Pulterissa on jokaiselle ihmiselle jotakin.

Haaveilija voi pistäytyä Pulteriin aamupäivästä. Hän (kuten minäkin) voi tilata kupin kahvia ja istuutua ikkunapöytään. Sanomalehtiä tai kahviseuruetta ei välttämättä tarvita – Pispalassa voi pelkästään maiseman ja sen ympärillä tapahtuvan elämän katseleminen osoittautua elämykseksi.

Onnellisuutta etsivä löytää iloa eritoten iltaisin. Varsinkin viikonloppuisin idyllinen ravintola muuttuu lämminhenkiseksi kapakaksi, jonka pöydissä taide ja ihmisyys on läsnä. Nurkassa seisovasta jukeboksista saa soittaa suosikkikappaleitaan sopuhintaan. Uusia ystäviä saa aina. Ja kun sanon aina, minä todella tarkoitan sitä.

Nautiskelija valitsee Pispalan sunnuntaisin. Vaikkei mikään oikeasti muutukaan, maistuvat Pulterin klassikoiksi nousseet ruoka-annokset ehkä hieman paremmalta juuri sunnuntain alkupäivässä. Ehkä kyseessä on minulle rakkaaksi tullut tapa, joka saa tavallisen aterioinnin muuttumaan elämykseksi – onnellisiksi hetkiksi, joille osaa antaa arvoa vielä pitkään. Yksi kerrallaan jokainen pöydistä täyttyy. Pulterin ruoka, eritoten pihvit, ovat syy saapua päivälliselle hieman kauempaakin. Pulterissa ruoka maistuu samalta, kuin miltä koko paikka tuntuukin – lähes liian hyvältä ollakseen totta.

Tänä sunnuntaina istuimme pöydässämme pitkään, söimme nautiskellen, nauroimme ja vaihdoimme ajatuksia. Parhaimmat hetket tapahtuvat aina yllättäen. Siten päätänkin kirjoitukseni ajatukseen, joka Pulterin pöydässä juolahti mieleeni:

minä olen onnellinen.