Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen esitti taannoin hienon ajatuksen: entä jos elämäämme ei mitatakaan vuosissa, vaan ennemminkin niissä hetkissä, joilla on meille merkitystä. Minä pidän tuosta ajatuksesta.

Kun aurinko laskee Sorsapuiston kentän taa, tulee minusta taas hetkeä vanhempi. Sunnuntai-illassa on kuitenkin aina pilkahdus jännityksestä – tuleva on vasta edessä.

Seisoin paikallani ja katselin. Siinä on kaikki.
Lauri Viita on kirjoittanut:

voi, rakkaani, järveä kiitä
ei elämä ihmisen,
ei maailmankaikkeus riitä,
kun runo on täydellinen