Mun Manse

Eppu & Eppu

Ovimies toivottaa tervetulleeksi ja viittoo tietä taaimmaiseen pöytään – siihen ainoaan, johon vielä mahtuu koko paikan ollessa jo tupaten täynnä. Vapaaehtoisen sisäänpääsymaksun voi muusikoiden tukemiseksi maksaa pieneen lippaaseen. Vanhassa totuudessa on kosolti järkeä, varsinkin kun ajatusta hetken aikaa maistelee: parhaat kokemukset eivät yleensä maksa mitään.

Eppu & Eppu

Ovimies toivottaa tervetulleeksi ja viittoo tietä taaimmaiseen pöytään – siihen ainoaan, johon vielä mahtuu koko paikan ollessa jo tupaten täynnä. Vapaaehtoisen sisäänpääsymaksun voi muusikoiden tukemiseksi maksaa pieneen lippaaseen. Vanhassa totuudessa on kosolti järkeä, varsinkin kun ajatusta hetken aikaa maistelee: parhaat kokemukset eivät yleensä maksa mitään.

Minua ja pikkusiskoani yhdistää monien muiden seikkojen lisäksi yhteinen nuoruuden ihastus. Meistä kummastakin Eppu Salminen oli ihana. Aivan yhtä ihana, kuin hänen poikansa Roope taitaa nykyisten nuorten mielestä olla.

Kun Eppu Salminen veti perjantaina täydelle Kulttuuriravintola Kivelle coverina Eppuja, valkeni minulle kaksi seikkaa:  1. Eppu Salminen vetää Eppujen jälkeen parhaiten Eppuja. 2. Hän on edelleen ihana. (Pikkusisko allekirjoittaa kummatkin edellisistä).

Teatteriravintola Kivi on niitä harvoja ydinkeskustan iltapaikkoja, joihin uskaltaudun aina täysin varauksetta. Lukuisista siellä näkemistäni keikoista ovat kaikki olleet kehumisen arvoisia. Ehkä taide toteutuu entistä voimakkaammin paikassa, jossa sen läsnäolon voi tuntea. Mene ja tiedät.

Ja niin siinä kävi, että mennyt viikko teki minusta taas yhtä elämänohjetta viisaamman. Paljoa en paljosta tiedä, mutta annas olla kun joku seuraavan kerran kysyy minulta: mitä minun kannattaisi tehdä? Silloin minä tulen tietäväisenä vastaamaan:

Mene ja kuuntele Eppua.

(hän soittaa hyvin eppuja)