Mun Manse

Jari Niemelän muistolle

Tavatessani Niemelän Jarin ensikertaa, suhtauduin tapaamiseen ihaillen: minulle oli kerrottu, että tämä mies tuntee Tampereen paremmin kuin kukaan muu. Vielä kymmenen vuotta myöhemminkin kerroin tutuilleni ylpeänä: tunnen kaverin, joka on kiivennyt Haulitorniin. Ihan huipulle asti.

Jari Niemelän muistolle

Tavatessani Niemelän Jarin ensikertaa, suhtauduin tapaamiseen ihaillen: minulle oli kerrottu, että tämä mies tuntee Tampereen paremmin kuin kukaan muu. Vielä kymmenen vuotta myöhemminkin kerroin tutuilleni ylpeänä: tunnen kaverin, joka on kiivennyt Haulitorniin. Ihan huipulle asti.

Sain vuosien ajan työskennellä Niämelän kanssa niin höntsyjen, kuin kirjojenkin parissa. Mukavista vuosista jäi mieleen Jarin rauhallisuus ja poikkeuksellisen laaja tietämys niistä asioista, joista milloinkin juteltiin. Hymyillen muistan sitäkin kertaa, jolloin Niämelä ojensi minulle ruusukimpun kaikkien naisten kunniaksi ja kuinka hän kerran vaihtoi kanssani tohveliparin pinoon hyviä tietokirjoja.

Jari Niemelä teki elämäntyöllänsä kunniaa Tampereelle. Pispalalaisen kirjoittajan omistautuminen ja vilpitön rakkaus kotipaikkaansa teki minuun syvän vaikutuksen ja antoi paljon vaikutteita siihen, millaiseksi kirjoittajaksi minäkin halusin aikuisena tulla.

Mukavat muistot jättävät jälkeensä haikeuden, joka kuitenkin muuttuu kiitollisuudeksi muistaessani, kuinka hyvästellessä Niemelän Jarilla oli tapana nostaa käsi lippaan ja iloisesti hymyillen lausua tutut sanat: turvallista matkaa.

Sunnuntai-iltana sytytin kynttilän Haulitornin juurelle. Minä en ehkä uskaltaisi kavuta niin korkealle, mutta onneksi voin kuitenkin kertoa tunteneeni sen, joka uskalsi. Ja kuin vastauksena kaikkiin menneisiin toivotuksiin, on minun vuoroni kirjoittaa:

Turvallista matkaa, suurisydäminen ystävämme Pispalasta.