Mun Manse

Abby Normal

Ihminen muuttuu. Karkeasti voidaan todentaa ihmisen rakenteiden muuttuvan kokonaisuudessaan seitsemän vuoden välein, solujen uusiutuessa. Jos hyvin käy, tapahtuu muutosta myös pintapuolisemmissa rakenteissa. Enhän minäkään ajattele enää kuten kaksikymppisenä ajattelin. Onneksi.

Abby Normal

Ihminen muuttuu. Karkeasti voidaan todentaa ihmisen rakenteiden muuttuvan kokonaisuudessaan seitsemän vuoden välein, solujen uusiutuessa. Jos hyvin käy, tapahtuu muutosta myös pintapuolisemmissa rakenteissa. Enhän minäkään ajattele enää kuten kaksikymppisenä ajattelin. Onneksi.

Toisaalta olisi hienoa saada aikaiseksi jotakin pysyvää, sellaista joka ei muuttuisi ja katoaisi, kuten nykyajan pikailmiöillä on tapana. Voisi rakentaa talon, jossa sukulaiset asuisivat vielä satojen vuosien päästä. Tai tehdä jotakin historiallista, sanoa vaikkapa jotain niin osuvaa, että se iskettäisiin printtilakanoihin vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Jos tämän päivän uutiset ovat eilistä jo tänään, sitä oppii hiljalleen arvostamaan niitä asioita jotka onnistuvat pitämään itsensä kiinnostavana vielä viikkoa myöhemminkin. Eppujen ensimmäisestä keikasta on kolmekymmentäyhdeksän vuotta. Se on enemmän kuin nuorempien sisarusteni iät yhteenlaskettuina.

Ensimmäisen keikkansa Rokin SM-kisoissa debytoinut bändi ei tuolloin menestynyt kilpailussa, mutta vakuutti eräänkin tuomarin niin kovasti, että tämä vaati bändille vähintään kunniamitalia. Historian edetessä voidaan todeta tämän vaatimuksen olleen kunniamitali itsessään: olihan tämä tuomari muuan Juice Leskinen.

Toisaalta Eppujen ajattomuudessa on myös jotain hyvin konkreettista. "Lensin matalalla 2" kertoi juuri minun elämästäni ollessani 16-vuotias. Biisin kertojan ajoittainen inhorealismi tuntui olevan täydellisesti liitettävissä teini-ikäisen sydänsuruihini. Niin, silloin nämä asiat ovat jättimäisen suuria.

Merkittävää on se, että sama kappale kertoo minusta edelleen – yli kymmenen vuotta vanhempana teininä. Ikä on kohdellut suhdettamme lempeästi: nykyisin näen kappaleen toivottomuudessa paljon kauneutta. Ja yhtäkkiä se onkin nerokasta:

nousin ylemmäksi
ja kaikki hidastui
muuttui pieneksi, ymmärrän,
sillä näen nyt enemmän. 

 

Eppu Normaali, (nimetty Frankenstein Junior-elokuvan Abby Normalin mukaan)  40-vuotisjuhlakonsertti tänään Ratinassa!