Mun Manse

Kirje sinulle, Pate

Kirjoitan sinulle manserock-diggarina ja tamperelaisena, sillä minulle sinä olet paitsi tamperelaisuuden, myös manserockin kasvot.

Kirje sinulle, Pate

Vaikka pyrin säntillisyyteen, julkaistaan keskiviikon teksti poikkeuksellisesti jo tiistaina. Minulla on siihen kuitenkin tamperelaisen rehti perustelu: tänään on Pate Mustajärven syntymäpäivä.

Hyvä Pate,

Kirjoitan sinulle manserock-diggarina ja tamperelaisena, sillä minulle sinä olet paitsi tamperelaisuuden, myös manserockin kasvot.

Olen lapseta asti ihaillut paikallista musiikkiamme: Coitus Int:iä, Eppuja, Kasevaa ja Popedaa. Tehdessäni tutustumismatkaani suomalaiseen rokkenrolliin oli ensisijaisen tärkeää, että löysin seesteisen sanataiteen kontrastiksi myös toisenlaista musiikkia: sellaista, joka iski takaseinään asti. Se kaikki jytisi päähäni kovaa. Mikään ei kuulostanut yhtä viileältä ja samalla rehelliseltä, kuin mikkiin karjaistu: olen elävä ja kuollut, uskon ainoastaan rakkauteen!

Lukuisien keikkalavojen  jälkeen on mieleeni jäänyt myös Ratinanpuisto, jossa kesäillan tihkusade taisi tehdä meidät hieman levottomiksi rymistäessämme ystävieni kanssa eturiviin. (Siitäkin huolimatta, että vain hetkeä aikaisemmin olimme tuumanneet olevamme sellaiseen liian vanhoja). Eikä se siihen jäänyt: lupasin kiivetä eturivin pisimmän kaverin olkapäille, mikäli lavalta kuuluu Repe ja Lissu. Universumi on kurittoman rock-diggarin puolella:  Repe ja Lissu soitettiin heti seuraavaksi.  Uhmakkaasti lähestyvä järjestyksenvalvoja oli rokkia hitaampi, kuulin korkeuksista vielä toisenkin kertosäkeen.

Sinussa on myös toinen puoli. Levyttäessäsi ’Ollaan ihmisiksi’-albumin, teit harvinaista kunniaa Juice Leskiselle. Se on poikkeuksellista: usein Juice-tribuutit toimivat täysin päinvastaisesti. Näin meidän kesken: näkisin, että ’Risainen elämä’ (joka on muutenkin yksi hienoimmista suomalaisista kappaleista) heräsi uudelleen eloon sinun esittämänäsi. Juicekin olisi varmaan ollut samaa mieltä: sydän vereslihalla se kuuluukin tulkita.

Rokki on kokonaisvaltaista, voimakasta. Niin, rokkenroll se voi olla kevyttä tai heviä - hyvä teksti on aina aikaansa edellä. Etenkin silloin, kun lavalla on manserokkareita joilla on aatteet ja arvot. Ja juuri silloin Grand Slamin kanssa lavalle nousee Ikurilainen joka rokkaa mikrofoniin näyttävästi:

kun kuulee nykypurukumidesibelijytinää
vanha itkuun pillahtaa ja muistaa kunnon rytinää
jumalauta, miten ennen runkkasikaan Jimi
siinä soitti mies ja vehkeet, eikä pelkkä nimi

Se on rautaa.

Ihailevin terveisin,  Linda