Mun Manse

Sorsapuistossa nähty leijonia

Eräs suosikkipaikoistani lienee perunapeltojen antimista pitkäikäisin. Tammelan kupeeseen 1930-luvulla rakennettu Sorsapuisto oli alkujaan peltojen peittämä. Vuosisata toi muutoksien mukana puistoon paitsi kanoja, myös leijonia.

Sorsapuistossa nähty leijonia

Eräs suosikkipaikoistani lienee perunapeltojen antimista pitkäikäisin. Tammelan kupeeseen 1930-luvulla rakennettu Sorsapuisto oli alkujaan peltojen peittämä. Vuosisata toi muutoksien mukana puistoon paitsi kanoja, myös leijonia.

Mielestäni Sorsapuisto on yksi Tampereen miellyttävimmistä paikoista. Olen ihastunut puistoa reunustaviin idyllisiin taloihin, kirjastoon, lampeen ja kaikkeen siihen mitä puistossa kesäpäivänä tapahtuu. Sunnuntaina en ehtinyt edes jäätelökioskille asti, kun jalkapallokaukalosta huudeltiin: tuletko pelaamaan? Kentänlaidalta kerrottiin, että jalkapallopelit saadaan aikaiseksi joka päivä. Nämä ovat osaltaan niitä pieniä seikkoja, joissa piilee avain paremmin voivaan yhteiskuntaan.

Sorsapuiston linnut ovat puiston helmi. Kesäisin puistosta kodin saavat eri rotuiset kanat ja fasaanit, jotka ovat yhtä ihastuttavia kuin joukkioina käyskentelevät sorsatkin. Lintujen äänet sopivat puistoon yhtä sopusointuisasti kuin eläimet ja ihmiset itsessään. Fasaanin höyhenet loistavat sateenkaaren väreissä, sitä unohtuu katselemaan pitkäksikin toviksi.

Onnellisimpien hetkien sanotaan olevan ilmaisia. Jos mainittavan hyvää mintunvihreää jäätelöä ei lasketa, pystyy puistossa kerätä hartioidensa välissä olevaan tietopankkiin elämyksiä ja kauniita kuvia täysin veloituksetta. Ne ovat pieniä muistutuksia siitä, miten kotikaupunki välittää omistansa.

Sorsapuiston kanat kotkottavat sunnuntain ilta-auringossa. Hyvä niin, elämän kuuluu kuulua, vaikka ajat muuttuisivatkin. Viitisenkymmentä vuotta sitten Tampere-talon paikalla oli Tampereen eläintarha, jonka vetonauloina oli kaksi leijonaa.

Ajatus hymyilyttää minua: leijonia sorsapuistossa. Tarinasta tulee tarina vasta kun se saa arvoisensa päätöksen, siksi onkin vain suotavaa kertoa, etteivät Sorsapuiston leijonat olleet mitä tahansa leijonia.

Niiden nimet olivat Tam ja Pere.

Tietenkin.