Mun Manse

Ootsä, meetsä, tuutsä?

Mitä tamperelainen ostaa, jos hän kehuskelee olevansa matkalla hautakaupoille? Mikä erottaa luikkarit lumpereista? Millainen on reiru latari ja mitä pitää tehdä, jos kaveri kehottaa: tunnyssi?

Ootsä, meetsä, tuutsä?

Mitä tamperelainen ostaa, jos hän kehuskelee olevansa matkalla hautakaupoille? Mikä erottaa luikkarit lumpereista? Millainen on reiru latari ja mitä pitää tehdä, jos kaveri kehottaa: tunnyssi?

Tampereen kiäli on humoristisesta äänenpainostansa huolimatta mainio murre. Toisaalta se on myös hyvin omalaatuinen kieli, jota moni tamperelainen ei edes huomaa puhuvansa ennen kuin kertoo ritsailevansa rotvallin yli.

Luultavasti kukaan ei tiedä Tampereesta ja Tampereen murteesta yhtä paljoa kuin Hyttisen Hannu, tutummin Hyttine, paikallinen toimittaja ja muun muassa Tampere-Suomi suursanakirjan koonnut paikallistuntija. Hannu on oikein mukava mies ja siten uskallankin lainata suoraan hänen omia sanojansa kertoessani vastaukset aiemmin esittämiini kysymyksiin.

Jos tamperelainen kertoo lähtevänsä torille ’hautaa’ ostamaan, hänen kohteenaan ei suinkaan ole viimeisten leposijojen myyntipiste. Puhuja on matkalla hankkimaan muusia, joka on tehty haudutetuista lantuista.

Luikkarit ovat kenkien ja metallirakenteiden metka yhdistelmä jonka avulla voidaan liukua jäätä pitkin, kun taas lumperit ovat kumisaappaat. Reiru on rehti ja talonmiestä kutsutaan latariksi – ainakin Kalevassa. Ilmaisu ’tuunnyssi’ kertoo tamperelaisesta mentaliteetista: suora suomennos onkin kehotuksen sijasta kutsu, sillä se tarkoittaa: sydämellisesti tervetuloa.

Tamperelaisittain pystytään kertomaan myös kokonainen jännitysnäytelmä. Vai mitäs tästä sanotte: pipa meinas purota ritsiltä kum mää kurvasim pättäröitten ylitte karseeta muulia.

Ettäs tiärätte!

(Tuunnyssi muute Juhannuksena Tampereelle, täällä on vestivaalit! Niistä lisää keskiviikkona!)