Mun Manse

Kiveen hakattu

Lienenkö julma, mikäli kerron talloneeni minulle rakkainta taideteosta? Itseasiassa olen myös seisoskellut sen päällä – jopa hyppinyt, juossut ja laahustanut. Taide on kummallista – teos on edelleen yhtä kaunis kuin aina ennenkin.

Kiveen hakattu

Lienenkö julma, mikäli kerron talloneeni minulle rakkainta taideteosta? Itseasiassa olen myös seisoskellut sen päällä – jopa hyppinyt, juossut ja laahustanut. Taide on kummallista – teos on edelleen yhtä kaunis kuin aina ennenkin.

Kuvanveistäjä Radoslaw Grytan teos lienee Tampereen keskeisimmällä paikalla, suoraan Keskustorilla. Yhdeksästätoista osasta koottu kivikirjasto rakentuu kadun pintaan upotetuista graniittilaatoista, katutilaan ja rakennuksen seinään asetelluista veistoksista, kadulle istutetusta tammesta ja graniittisesta nimilaatasta. Niin, tarkemmin ajateltuna Keskustorilla seistessämme taideteos ei ole meidän keskellämme, vaan me olemme keskellä taideteosta.

Veistellystä taideteoksesta on tullut minulle tärkeä, sillä kauniisiin kiviin on kuvien sijasta hakattu sanoja - pääosin runoja. Tarkasti valikoidut sanat ovat niiden kirjoittajien kynistä, jotka ovat asuneet ja työskennelleet Tampereella. Tekstinsä kiveen saaneiden kirjoittajien nimilista onkin komea muistutus siitä, miksi Tampere tunnetaan kirjailijoiden kaupunkina: Yrjö Jylhä, Väinö Linna, Viljo Kajava, Erno Paasilinna Eeva-Liisa Manner, Kalle Päätalo, F.E.Sillanpää ja Lauri Viita.

Tarkan pohdiskelun jälkeen olen ymmärtänyt rakastavani sanoja luultavasti enemmän kuin mitään muuta asiaa. Runot ja kirjallisuus ovat mielestäni tärkein perusta sille, että sielumme voi hyvin. Siksi lähetänkin nöyrimmän ehdotukseni sinulle, keskustan kulkija – vaikka katseesi lienee kohdistettuna tulevaan, vilkaise silti toisinaan jalkoihisi. Saatat yllättyä.

Tänään satoi vettä ja muovikassini hajosi. Nostelin maahan pudonneita purkkeja vain huomatakseni sen:

Elää sinun pitää ja tajuta se, että sinä elät.

Kuinka nerokasta.