Mun Manse

Suutarikin suuri viisas

Luultavasti mikään ei ole jättänyt minuun niin merkityksellistä jälkeä kuin Lauri Viidan tekstit. Tekstit, joihin vuosia sitten rakastuin ja jotka ovat kulkeneet mukanani lävitse elämäni jokaisen käänteen.

Suutarikin suuri viisas

Luultavasti mikään ei ole jättänyt minuun niin merkityksellistä jälkeä kuin Lauri Viidan tekstit. Tekstit, joihin vuosia sitten rakastuin ja jotka ovat kulkeneet mukanani lävitse elämäni jokaisen käänteen.

Lauri Viita teki jotakin sellaista, mihin kukaan ei ole sittemmin pystynyt: hän muotoili maailmankaikkeuden sanoiksi. Hänellä oli poikkeuksellinen tapa nähdä kokonaisuus ja tehdä kaikista haastavin: kirjoittaa näkemänsä täydellisesti riimitetyiksi tarinoiksi. Viita oli kirjailija, runoilija ja työmies, joka eli ajatellen.

Kuluvana Lauri Viidan juhlavuotena osoitetaan erityistä kunnioitusta kulttuurihistoriaamme kohtaan. Erilaisia iltamia järjestetään ympäri vuoden - tähän meneessä olemme päässeet kuulemaan runoja niin Vastavirran keikkalavalta kuin teatterin kellarista. Siinä missä meidän lavat ovat nyt omistettuja Viidalle, oli Tampere taiteilijalle itselleen usein tarinoiden näyttämö. Hän sanoi: kaikki mikä minussa tapahtuu, tapahtuu Pispalassa. Kirjailin samat sanat seinälleni, Moreenikadun kupeeseen.

Tänään otin hyllystäni vanhan runokokelman. Erään sivun yläkulmaan on tehty pieni taitos - muistus viidentoista vuoden takaa, kuvaamataidon lopputyöstä. Elettiin aikaa ennen kamerapuhelimia ja koulusta lainaan saadulla, uudelle ajalle harvinaisella digikameralla oli tärisevin käsin otettu kuva Tammerkoskesta. Kuvan viereen olin liimannut runonpätkän.

Avaan taitetun sivun. Vuosienkin jälkeen teksti tuntuu edelleen siellä missä oikean runon kuuluukin tuntua: kylkiluiden välissä.

Astuimme hitaasti tarkassa tahdissa
lasiset auringot hillui ja häilyi
pääväylävahdissa.
Kellojen, rumpujen, jalkojen mahdissa,
leivän ja lemmen ja kunnian jahdissa
Tampere säilyi.
Koskessa ikkunat kiilui ja päilyi,
helvetin ikkunat, joukossa sorsia,
pikkusen pullaa ja joitakin korsia -
Niin, niin,
kaikki me tarkasti katsottiin -
sorsat ei uppoa pyörteisiin.

(Heikki Salo puhuu Sampolan kirjastossa laululyriikasta ja Viidasta torstaina 21.4 kello 18:00. Nähdään siellä!)