Mun Manse

Parasta Turussa

Kun tamperelainen lähtee Turkuun, on kaikki klassikkovitsin ainekset kasassa. Paikallisia perussääntöjä uhmaten lähdin kuitenkin matkaan, sillä minulla oli hyvä syy – Turussa on perustettu viestintätoimisto, jonka seinällä on sulassa sovussa Antti Raannan pelipaita ja ruskea stetson.

Parasta Turussa

Kun tamperelainen lähtee Turkuun, on kaikki klassikkovitsin ainekset kasassa. Paikallisia perussääntöjä uhmaten lähdin kuitenkin matkaan, sillä minulla oli hyvä syy: Turussa on perustettu viestintätoimisto, jonka seinällä on sulassa sovussa Antti Raannan pelipaita ja ruskea stetson. 

Turkulaisten (ja osittain Nokialaisten) sällien sakki on niin sympaattinen, että heitä voisi äkkiseltään luulla tamperelaisiksi. Osku Valtonen, Iiro Junnila ja Juhani Koskinen ovat Turun omia kasvatteja, jotka ovat tuoneet osaamiseensa eksoottisen lisäsilauksen nokialaisen Petteri Poukan ja hänen Seppo-koiransa avulla.

Viestintäliigan tavoitteena on auttaa yrityksiä menestymään sosiaalisen median avulla. He ovat parempia kuin muut, sillä he uskaltavat tehdä sen. Uskon heitä, vaikka turkulaisista puhuttaessa pitää aina tamperelaisuuden nimissä epäilläkin.

- Turkulainen katsoo ehkä hississä kattoa, mutta on hyvä ja huolehtivainen tyyppi, he summaavat.

Se kuulostaa tutulta. Sulateltuani asiaa, alan lämmetä ajatukselle: ehkä tamperelaiset ja turkulaiset eivät ole täysin eri veneistä – saattaa jopa olla, että meillä on samanlaiset ruorit. Pojat keittävät kupilliset Jari Sillanpään kahvia ja puuhaavat kiireisesti illan ohjelmaa kasaan. He uskovat nyökytellen lupaukseeni siitä, etten mainitse toimistolla soineesta "Saravon Pekka, Pekka, Pekka"-kappaleesta. 

Turun aiheuttaman hämmennyksen keskellä otan puhelun suosikkiturkulaiselleni, Niclas Luceniukselle. Tamperelaistunut kiekkoilija vaikuttaa vielä hetken Slovakiassa, pelaten joukkueensa finaaleja. Hän tiivistää Tampereen ja Turun yhtäläisyyden minulle yksinkertaisesti: molemmissa kaupungeissa on koski. Lopuksi hän muistuttaa että minun täytyy mennä tapaamaan hänen äitiänsä, nyt kun Turussa kerran olen. Siinä se on:  juuri tämän kaltaisten ihmisten vuoksi on täysin mahdollista, että kaksi erilaista murretta taittuu yhdeksi, sopusointuiseksi säkeeksi.

Ja se säe on ihana.  Nääs.