Mun Manse

Niin no joo kukaties

Harva asia lienee yhtä horjumaton, kuin tamperelaisen rakkaus kotijoukkueeseensa. Me emme välttämättä tiedä tuttaviemme syntymäpäiviä, mutta tiedämme varmaksi sen, valitseeko hän Tapparan, Ilveksen vai jonkun muun.

Niin no joo kukaties

Harva asia lienee yhtä horjumaton, kuin tamperelaisen rakkaus kotijoukkueeseensa. Me emme välttämättä tiedä tuttaviemme syntymäpäiviä, mutta tiedämme varmaksi sen, valitseeko hän Tapparan, Ilveksen vai jonkun muun.

Otetaan esimerkiksi Antti Kangas, kirvesrintojen kannattaja ja yksi niistä esimerkillisistä kiekkoihmisistä, joka tekee omistautumisellaan kunniaa fanikulttuurille. Vuonna 2015 hän katsoi 93:stä pelistä paikanpäällä 89. Se merkitsee satoja tunteja ja tuhansia kilometrejä.

Ennen peliä laitan viestin Ouluun. Antti vastaa: "Fiilis on pitkin päivää vaihdellut laidasta laitaan: yhtenä hetkenä on oltu täysin tyyniä ja seuraavassa sitten on pyörinyt päässä ja vatsanpohjassa. Ennen peliä on odottavainen olo. Yritetään kuitenkin kavereiden kanssa pitää hyvää fiilistä yllä peliä varten". Omistautunut fani tietää millainen rooli kannattajalla on joukkueellensa ja kuinka tärkeää on lähteä lyhyellä varoitusajalla toiselle puolelle Suomea. Antin ottamassa kuvassa hymyileekin joukko tamperelaisia Oulussa. Heidän tuliaiset olivat hyvät: Tappara lähtee kisaamaan kullasta.

Kun minulta seuraavan kerran kysytään millaisia tamperelaiset ovat, voin kertoa tilanteesta johon törmäsin kotimatkallani. Hiljentyneellä Pispalan Valtatiellä ajoi ohitseni auto, jonka katolla heilui sinioranssi lippu. Avonaisesta ikkunasta kuului kuinka soittimessa Ikurin Pate lauloi Leskisen Juicen kirjoittamaa tekstiä.

Hiljaisella kadulla se kaikui komeasti:

niin jo joo kukaties, mää ja Tapparan mies, mehän mentiin aarrejahtiin.