Mun Manse

Vastavirtaan kulkevat

Ensimmäinen oma c-kasettini oli äitini varastoista tarkasti valittu, houkuttelevan keltainen ja täynnä erikoista musiikkia. Sanakirja kädessäni yritin suomentaa ruutupaperille kopioimiani sanoituksia, mutta slangi ei koskaan kääntynyt Suomeksi.

Vastavirtaan kulkevat

Ensimmäinen oma c-kasettini oli äitini varastoista tarkasti valittu, houkuttelevan keltainen ja täynnä erikoista musiikkia. Sanakirja kädessäni yritin suomentaa ruutupaperille kopioimiani sanoituksia, mutta slangi ei koskaan kääntynyt Suomeksi. Kasettisoittimessa miesääni ärjyi rämisevän soiton päälle ja vaikken ymmärtänyt sanaakaan kuulemastani, olin ihastunut iäksi. Never mind the bollocks löytyy edelleen hyllystäni.

Myönnän olevani kaavoihini kangistunut. Vanhat suosikkilevyni ovat jo kuluneet puhki ja lempimuusikkoni ovat yhdellä kädellä laskettavissa. Olen skeptinen nykymusiikin suhteen, enkä tiedä mitään listaykkösistä. En ole kuitenkaan täysin kohtuuton: yritän antaa musiikille mahdollisuuden, enkä koskaan kieltäydy keikasta Vastavirralla.

Vastavirta on kuten rehti tamperelainen: se on välitön ja hyväksyy seuraansa kaikenlaiset ihmiset. Lauantaina mustanpuhuvassa takkimeressä välkkynyt hopeatakkini oli yhtä hyväksyttävä kuin sekin, että hiljaisen runouden ystävä diggailee kovaäänistä Foreseeniä. Lavalle noussut yhtye irrotti meidät kuulijat tunniksi siitä maailmasta, josta olimme keikkapaikalle saapuneet. Takaseinästä voimallaan läpi puskenut soitto oli täynnä sellaista raivokkuutta, joka syntyy vain omistautuneesta tekemisestä.

Foreseen on omintakeinen, voimakas yhtye. Vaikken liene tyypillisintä kuulijakuntaa, olin minäkin vakuuttunut. Taide on taidetta silloin, kun sen tekijä tuntee tekemänsä kautta. Jokainen tunnin aikana lavalla nähty ilme, kädenliike ja karjaisu todisti kuinka musiikki voi lähteä syvältä tekijästänsä, ilman kaupallisuuden ja valtavirran ehtoja.

Elämä on hyvä silloin kun se tuntuu - oli sitten kyse runoudesta, hardcore metallista, punkista tai Pispalalaisesta keikkalavasta.