Mun Manse

Moro!

Tarinamme alkaa Pispalasta. Mikäli suosikkikirjaani on uskominen, se on seikkailua enteilevä alku.

Moro!

Tarinamme alkaa Pispalasta. Mikäli suosikkikirjaani on uskominen, se on seikkailua enteilevä alku.
 
Kirjoittaessani tätä tekstiä näen edessäni Näsijärven ja sen laidalla ylväänä seisovan Näsinneulan, jonka alapuolella kaupunki alkaa hiljalleen herätä. En voi olla varma, mutta haluan uskoa kaikkien aamuvarhain kadulla liikkuvien ihmisen olevan matkalla torille Tammelaan. Allani ovat järkähtämättömät harjunkivet ja päälläni linnunrata – aivan kuten näillä kulmilla kerran runoiltiin. Tässä on minun asuntoni ja ympärilläni on kotini. Koko Tampere.
 
Minä olen Linda Huhtinen, paljasjalkainen tamperelainen – runojen ja avaruuden ystävä Pispalasta, vaikken betonimylläri olekaan. Henkilökohtaisen historiikin sijasta oleellisempaa lienee se, että harrastan vinyylejä ja ihmettelyä, olen tohvelijalkapallojoukkueen kapteeni ja minulla on kaukoputki jota kutsun Helenaksi. Juon mustanmakkaran kylkeen aina ison lasillisen maitoa ja uskon vakaasti Manserokkiin, Viitaan, Leskiseen ja siihen, että paras paikallinen ateria nautitaan puoliltaöin Pispalalaisella nakkikioskilla.
 
Minun ja sinun on määrä lähteä yhdessä Tampereenympärysmatkalle. Mikäli olet lierihattujen ystävä kuten minäkin, on sinun syytä pitää hatustasi kiinni, sillä vaikka askeleemme olisivat verkkaisen rauhallisia, pauhaa kotikaupunki kuin sen lävitse virtaava Tammerkoski.
 

En voi luvata sinulle puolueetonta ja hillittyä matkaa, sillä Tamperetta ajatellessa tunteet usein voittavat järjellisen ajattelun. Mutta toisaalta – jälleen kerran – mikäli suosikkikirjaani on uskominen, sekin on mitä loistavin alku.  

Linda